Maahanmuuttokritiikistä maahanmuutto vastuullisuuteen
Maanantaina, Helmikuun 6. 2012Perussuomalaisissa on maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia poliitikkoja. Jotkut näistä poliitikoista ja heidän kannattajistaan nimittävät itseään nimellä ”nuiva”. Laajemmin he kutsuivat itseään maahanmuuttopolitiikkakriitikoiksi. Tämä sanamuoto on vaikea ja heistä tuli puhekielessä nopeasti maahanmuuttokriitikoita. Moni poliitikko on vetänyt yhtäläisyysmerkin sanojen ”maahanmuuttokriitikko” ja ”rasisti” välille. Meidän media monilta osin, erityisesti sanomalehdistö, on kilvan lähtenyt tähän mukaan. Kritisoidessasi maahanmuuttopolitiikkaa, huomaat olevasi rasisti ja kaikkien sylkykuppi –sosiaaliroskis.
Viimeisin presidentinvaalikampanja oli parinkin ehdokkaan suunnalta, vastoin kaikkia käyttäytymissääntöjä, yksi oikoista rasistihuutelua. Toiselle kierrokselle ei nämä rasismikortin innokkaimmat heiluttelijat kuitenkaan yltäneet. Sen sijaan sinne pääsi mm. Perussuomalaisia rasistiksi leimanneen puolueorganisaation maltillinen edustaja, edustaja joka oli homo. En sano, että homoudessa sinänsä olisi mitään vikaa, mutta nämä, joita jotkut kutsuvat maailmanhalaajiksi, saivat ainakin tekosyyn kertoa meille Suomen suvaitsevoituvan. Toisen kierroksen kampanjan aikana esiin tuli lieveilmiöitä, joihin jopa Stubb otti vaalivalvojaisissa kantaa. Nämä maailmanhalaajat kun olivat aikalailla tehneet selväksi, että he ovat suvaitsevaisia ja jos joku ajattelee erilailla kuin he, on ahdasmielinen, rasistinen sanalla sanoa inhottava impivaaralainen. Probsit Stubbille siitä, että hän tunnusti itse toimineensa täsmälleen samoin Perussuomalaisia ja heidän äänestäjiään kohtaan. Kaiketi Haaviston kannattajien toiminta sai hänet ajattelemaan sitä miten hän itse aiemmin toimi, kun joutui nyt itse syyttelyn kohteeksi.
Ehkäpä nyt sitten on aika palata avoimempaan keskusteluun, keskusteluun asioiden oikeilla nimillä. Mikä siis sitten on maahanmuuttokriitikko? Lyhyesti sanoen maahanmuuttokriitikko on henkilö, joka kritisoi etupäässä maahanmuuttopolitiikan kahta keskeistä lähtökohtaa.
Lähtökohtana ensinnäkin pidetään sitä, että mahdolliset ongelmat sopeutumisessa, työnsaannissa, koulutuksessa tai muussa näihin verrattavassa asiassa olisi vastaanottavan yhteiskunnan vika. Näistä johdetaan sitten kahta sinänsä hyvinkin erilaista asiaa, joista toinen liittyy yllätys yllätys rahaan. Nimittäin nämä ”sopeutusmisongelmat” on peruste yhä suurempien summien ja yhä laajempien resurssien käyttöön kotouttamiseen. Tuo kotouttaminen on luonut maahan uuden sisäisen ”rälssin” eli ne jotka saavat toimeentulonsa maahanmuutosta ja siihen liittyvästä kotouttamisesta. Toisena, jossa näitä ”sopeutumisongelmia” on käytetty perusteena, on positiivisen diskriminaation oikeutus. Toisena lähtökohtana näyttää olevan ajatus, että etenkin kolmansista maista tuleva humanitäärinen maahanmuutto on itse tarkoituksellinen, luonnonvoiman kaltainen ilmiö jota ei voida, eikä pidä välttää tai vastustaa.
Maahanmuuttokriitikko ei usko kumpaakaan lähtökohtaan. Pikemminkin hän pyrkii kyseenalaistamaan nämä kaksi asiaa. Maahanmuuttokriitikko, itse asiassa hyvinkin vastuullisesti, kysyy minkälaista maahanmuuttoa Suomi ja suomalainen yhteiskunta tarvitsee? Maahanmuuttokriitikko haluaa antaa jokaisen ihmisen harjoittaa omaa kulttuuriaan, kieltään ja identiteettiään tai uskontoaan, myös suomalaisen valkoisen heteromiehen. Tämän vähemmistö kulttuurin, kulttuuri identiteetin tai uskonnon rahoittajaksi ei kuitenkaan yhteiskunnan pidä ryhtyä. Maahanmuuttokriitikko ei hyväksy sen enempää maahanmuuttajan kuin kantasuomalaisenkaan yksilönoikeuksien loukkauksen katsomista läpi sormien ”yhteisöllisten oikeuksien varjolla”. Maahanmuuttokriitikko edellyttää maahanmuuttajilta sekä yhteiskunnalta aktivoivia toimia ja aktiivista osallistumista sopeutumiseksi ympäröivään yhteiskuntaan joihin kuuluu mm. kielenopetus ja ammatillinen koulutus. Maahanmuuttokriitikko on huolissaan lasten oikeuksien toteutumisesta ja vaatii kovia rangaistuksia mm. uskonnollis-rituaalisissa toimissa kuten ympärileikkauskissa ja pakkoavioliitoissa. Maahanmuuttokriitikko siis peräänkuuluttaa vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa, vastuullisuutta niin maahanmuuttajaa, maahanmuuttoa vastaanottavan yhteiskunnan, kuin sen alkuperäisten asukkaidenkin kannalta. Maahanmuuttokriitikko peräänkuuluttaa niin ikään vastuullisuutta kulttuurin ja kulttuuri identiteettien törmäyksissä maahanmuuttoa vastaanottavassa yhteiskunnassa. Hän onkin pikemminkin maahanmuuttovastuullinen kuin kriitikko.
Kirjoitus on julkaistu samainaikaisesti UudenSuomen Puheenvuoro palvelussa